"Kaikki aina alotetaan huomenna. Laihdutus alotetaan aina huomenna. Paremmat elämäntavat alotetaan huomenna. Aina huomenna" vastasi luokkakaveri humoristisesti.
Näin viisaita luokkakavereita mulla oli yläasteella. Mutta totta se on. Huomenna mää alotan. Mutta huomista ei koskaan tule. Se on aina huomenna, ja sen takia on hyvä sanoa että huomenna.
Huomenna minä aloitan. Ja nyt en puhu ainaisesta huomisesta, vaan maanantaista 03.09.2012. Kello 0500, kun herään minä aloitan. Vähän tässä on otettu etumatkaa, mutta huomenna!
Kaupassa välivuottaan pitävä itsensä kanssa monia vuosia taistellut tyttö alkaa nyt liikkua kunnon takia eikä laihtumisen takia. Vähän tullut salilla käymiseen ihastusta, ja juokseminen löydetty uudestaan monen vuoden jälkeen.
Vaihtelevasti oon harrastanut liikuntaa viimeisen kuuden vuoden aikana: yleisurheilua, jalkapalloa, lenkkeilyä, ryhmäliikuntaa, kotijumppaa... Mutta aina kaverina on ollut herkut. Oon jauhopeukalo - vihkoni tursuaa erilaisia kakkureseptejä. Ja tunnen lähikaupan karkkihyllyn ulkoa. Ja jokaisen karkin jokaisesta pussista. Addikti melkein siis. Unelmana tuntea itsensä ihan ulkopuoliseksi karkkihyllyn edustalla.
ps. "huomenna" esiintyy tekstissä 13 kertaa. Epäonnea? En usko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti