keskiviikko 12. syyskuuta 2012

välivuosikriisi

Tuntuu, että ei tässä blogissa tule olemaan mitä teemaa. Liikkuminen ei ole niin tärkeää mulle ja päivittäistä, että siitä tulisi kirjotettua kunnon blogia. Välivuoden eläminen ehkä toimisi paremmin: siihen kuuluu opiskelujen miettimistä, töiden tekemistä, vapaapäivien viettämistä salilla ja töllöä katsoen, pääsykokeisiin lukemista.

Kamalaa. Koin eilen suuret kriisit opiskelusta. Ei musta mitää tule, enkä pääse minnekkään ja saan viettää loppuelämäni kaupassa. Onneksi aamu alkoi hyvin, käväsin poliisiasemalla viemässä todistuksen toisesta vaiheesta, ja puolen vuoden päästä sitten haen lopullisen ajokortin. Bussilla kaupunkiin, kaupoissa pyöriskelyä ja bussilla kotiin. Tähtäsin itseni salille, ja tein hartia/käsivarsi reenin. Ilta menikin maatessa ja voivotellessa.


Tänään heräilin vähän ennen ysiä, ja luin hesarin rauhassa. Aamuyöstä, kun tuo lehti "tippui" postiluukusta tuntui, että koko lehdenjakaja olisi tullut meille sisään. Lähdin tekemään tyhjällä mahalla puolen tunnin kävelylenkin kauppaan. Hain leivontatarvikkeita, ja nyt tuolla keittössä on kolme pellillistä keksejä. Löysin englanninkielisen ohjeen "american chocolatechip cookies" mutta ei noi mun keksit vaan sellasilta näytä. Vähän kärtsäsivätkin. Viedään siis töihin sinne työkavereille mussutettavaksi.


Hirveän levoton olo tällä hetkellä. Lyön vetoa, ettei jääkaapissa ole mitään ruokaa ja saan vetää sekametelisoppaa ja sorrun herkkuihin työpäivän aikana. Iltakassa yhdeksään asti odottaa mua, ja näin kuukauden tauon jälkeen kassavuoro maistuu!

perjantai 7. syyskuuta 2012

sunny sunday

Lauantai työpäivä oli kamala kaaos. Työpaikkani sijaitsee kahden rauta-työvaate-ruuvi-työkalu-kaupan välissä, tien toisella puolella pieni ostoskeskus ja sen takana sitimarket ja lisäksi vielä lidl takana. Suuri kauppakeskittymä siis. Ai niin, unohdin bauhauksen... Ja tällä hetkellä tuo saksanmaan kauppa on remontissa, joten kaikki sen asiakkaat ovat tulleet meille. Kiirettä pitänyt ja eilenkin meni vähän ylityöksi.

Illalla suuntasin sitten nauttimaan nuoruudesta ja danssaamaan. Oli ihana ilta mahtavien ihmisten kanssa. Viimeisellä bussilla kotiin ja makeasti nukkuen puoleen päivään. Näin pari ystävää kahvin merkissä kaupungissa, ja siinä sitten autolle palaillessa tajusin kotiavaimen jääneen kotiin. Ja ketään ei oo kotona. Hengailin hetken edellämainitussa ostoskeskuksessa ja menin sitten kaverille poimimaan omenoita. Tuli porukat kotiin, ja sali mennyt kiinni pari tuntia sitten, joten no gym today.

Hyvä fiilis tänään, vaikka eilen tuli juotua ja syötyä ja liikkumiset jäi sikseen. Kun on ihania ihmisiä ympärillä niin ei kaada päivää mikään. Huomenna alkaa taas uusi viikko. Tässä sitten vielä tämän viikon liikkumiset:

maanantai: 15 min juoksumatto, jalkareeni, 8 min juoksumatto, keskisyke 125, maksimisyke 172
tiistai: juoksu 50 min, kävely 15 min, ks 168, ms 192
keskiviikko: pyöräilyt 5km + 5km
torstai: -
perjantai: juoksu 1h, ks 166, ms 192
lauantai: -
sunnuntai: -


Vielä iltapalaksi äiten tekemää puolukkavispipuuroa!

Heräilinkin jo ennen ysiä, vaikka annoin ittelle luvan nukkua kymppiin saaden tarpeeks unta. Luin hesarin aamuapalan kanssa, tsekkasin sähköpostin ja luin uutisia vähän aikaa ja ponnistin lenkille. Piti muuten laittaa lasit mätsään tuon kamalan räikeän takin kanssa. Vahinkoja sattuu.

Lenkki lähti tosi huonosti, ihan kuin olisin raahanu tiiliskivikasaa perässä ja rintaa puristi. Mutta, olo helpotti vähän ajan jälkeen ja teinkin tunnin lenkin juosten. Juoksutahti oli hieman hitaampi tällä kertaa, ja kamala kun radiosta tuli sitten kovatempoinen biisi, niin tiä miten siinä juosta, kun vedän tosi helposti rytmiin kaiken.

Kännykässä oli päällä sportstracker, ja nyt aloin ihmettelemään. Tein täysin saman lenkin maastollisesti kuin tiistaina, ja ST sanoi matkaksi 11.97km ja tänään sanoi saman lenkin pituudeksi 9.92km. Tarkistin pari viikkoa vanhankin merkinnän, ja siinä matka on 10.84km. 11.97=9.92=10.84 not true. Laskin sitten kansalaisen karttapaikasta epätoivoisesti tarkempaa mittaa, ja sieltä tuli sellainen 9.5 km. Heh what's the deal?

Tunnin päästä töihin. Kohta linssikeittoa nassuun ja pientä siivoamista. Huomenna ei kyllä ehdi salille, kun työpäivä alkaa aikasemmin. Sunnuntaina sitten.

Tuossa lenkillä ollessa juoksi mua vastaan n. 50v nainen farkut jalassa. Hän siis oli ihan lenkillä. Ihan joustavaa ja silleen?

torstai 6. syyskuuta 2012

hernerokkaa ja mustaamakkaraa

Tää päivä menikin ruokaa jakaessa. Ensin se neljä tuntia rautakaupan synttärihippaloissa jakaen hernekeittoa, ja sitten seitsemän tuntia töissä mustaamakkaraa-mustaamagiaa-mörköä-menopaluuta (rakkaalla lapsella on monta nimeä), kalaa, salaatteja sun muita myydessä.

Tänään siis tyhjä päivä minkään osalta. Siellä tapahtumassa ei voinu syödä mitään, ja jouduin napsimaan vaaleaan leipään tehdyn kasvispitan, kun en syö hernekeittoa. Töissä kaikenlaista jämää kotoa ja illalla rahkaa. Söin itse asiassa vikalla tauolla rahkan ja kotona kans.

Löysä olo näiden kahden päivän takia. Huomenna meen taas iltaan, niin aamulla kerkeää lenkille. Lauantainkin oon "illassa" joten jos jaksais käydä salilla ennen töihin menoa. Mmm, saa nähä mitkä univelat on.

Nyt vielä illan jatkoksi lukemaan kemiaa!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

hernerokkaa

hojohojo. Aamuseiskalta pystyyn ja polkien alkoi aamu. Harrastelen siis partiota (kyllä, niinkin nössöltä kuin se kuulostaa) ja olin päivän keittelemässä 200l hernekeittoa yhden rautakaupan 2-vuotis kekkereihin. Siitä sitten vaan hyvät palkkiot leirien sun muiden osallistusmaksun maksamiseen. Leikkelin 21kg porsaan kaisleria. Ei mikään iisipiisi - kädet rakoilla huomenna!

Pyöräilin sitten kuuden jälkeen kotiin, kun toinen keittäjä saapui paikalle (olin siis yhden tutun kotona mukavissa oloissa). Vaikka pyöräilin sen 5km edessuntaas, tuntui aivan kamalan raskaalta. Noh repussa läppäri, fysiologian ja anatomian paksu opus ja muutama pienempi kirja, että ei sitä kevyellä varustuksella menty. Ei noista pyöräilyistä välillä tuu ku paha mieli saapuessa kotiin hikisenä pikkupossuna, mutta tietääpä tehneensä jotain.

Hmmmh, tänään ei päässyt lenkille eikä salille ja sama huomenna. Ei saa nyt masentua, että yhyy en pääse liikkumaan, vaan suunnata ajatukset perjantaille, jolloin teen hyvän reenin! Ja toisaalta, huomenna töissä menee se 7h stepaten, joten askeliahan nekin on?

ps. miks mulla on nälkä vaikka vedin nassuun äsken rahkan mausteilla ja karjalanpiirakkaa? Not fair.

tiistai 4. syyskuuta 2012

call it what you want

Tänään annoin itteni heräillä rauhassa. Viime viikolla oli kovat univajeet, ja tuntuu ettei niitä ole vielä saatu kiinni. Välillä ei oo kiva omata suurta unentarvetta, kun pitäisi saada palloon väh. 8h yössä, jotta ei tule väsymyksiä sun muita. Mutta tämän ominaisuuden kunniasta pystyn myös nukkumaan missä tahansa, autossa, sohvalla, lattialla - you name it i've slept on it.

Söin aamupalan hesaria lukiessa ja tsekkasin mailit ja pistin lenkkivaattet päälle. Lihakset eilisestä vähän kipeänä, mutta juoksu lensi, ja lensi meinaan hyvin! 50min juoksua ja loppuun 15min kävelyä. Ihana tulla hikisenä kotiin ja ottaa kylmä suihku.


Tein sitten linssikeittoa itselleni viikolle. Tästä sopasta ei tullut niin hyvää kuin ennen, lieneekö kiire töihin painanut. Ja töissä sitten kanssa ripeällä askeleella mennen. Ei hetken rauhaa ja venäläiset asiakkaatkin puhuivat suoraan venäjää minulle. Mistä minä venäjäksi tiedän paljon haluat muusia? Onneksi sanan merkitys "stop"oli heille tuttu, ja näin sai jokainen seurueen jäsen oman määränsä perunamuussia omaan kippoon. Heitä seuraavana olikin sitten varusmies, jolle hyvällä mielellä naureskelin seurueen kanssa tullutta kielimuuria.

Saas nähä ehdinkö huomenna lenkille tai salille. Kotijumppaa ehkä pystyn tekemään. Ja hirveästi kiinnostaisi nähdä liikunnanalan ammattilainen, joka osaisi kertoa mulle, miten reenata salilla ja millä painoilla ja sarjoilla, jotta saisin kaiken mahdollisen irti reenistä. Mutta kun ei noista tiiä, joillakin on liian imeliä supersankari-nettisivuja ja toiset taas kustantaa hyvän siivun palkasta. Höh!

maanantai 3. syyskuuta 2012

hello boys and girls, my name is fatlip and this is my friend sammy the salmon


Näin sanoin alkoi huomiseni eli tämä päivä. Chemical Brothersien Salmon Dance herätyksenä. Kamalaa. Kuudeksi vaan reippaana töihin. Toisaalta ei ollut niin paha herätä kuin viime lauantaina.

Vetäsin kotona naamaan keitetyn kananmunan, jonka löysin jääkaapista. Keräilytuotteita oli kans eväät töissä: eilistä riisipuuroa ja viime viikonlopun vispipuuroa. Töissä sitten ahkerana ja vielä tunti ylitöitä jäätyneen kylmätiskin takia.

Töiden jälkeen menin salille. Aluksi juoksumattoa ja tein jalkareenin. Jalkaprässiä, askelkyykkyä tangon kanssa, sisä ja -ulkoreittä, pohjelihasta ja näin sun ees. Lopuksi menin vielä hölkkäilemään juoksumatolle. Vierellä juoksi pari mieshenkilöä. Kuuntelin kännykän kautta radiota, kunnes Ylex:n iltapäivän timppa alkoi laulamaan repesin siinä juostessa. Pidin katseen tiukasti eteenpäin, jottei tarvisi ihmetellä vierustovereiden outoja ilmeitä. Kyllä sitä voi sitten reenatessa olla ratkiriemukasta!

Ostin äsken kaupasta erilaisia pilttejä itselleni makeannälän viemiseksi pois. Parempi vetästä mangosose naamaan kuin keksi tai jäätelötuutti. Työkaveri tänään hyvin sanoi, että ilma makeaa tulee hyvin toimeen, mutta sitten kun ottaa vähän siihen jää koukkuun. True. Joten yritän kieltäytyä kaikesta makeasta, jotta oppisin hillitsemään itteäni.

Jes eka päivä meni hyvin ja huominen tuli.

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

alotan huomenna

"...no huomenna mä sit alan taas tekeen niin" sanoi tyttö koulun pukkarissa.
"Kaikki aina alotetaan huomenna. Laihdutus alotetaan aina huomenna. Paremmat elämäntavat alotetaan huomenna. Aina huomenna" vastasi luokkakaveri humoristisesti.

Näin viisaita luokkakavereita mulla oli yläasteella. Mutta totta se on. Huomenna mää alotan. Mutta huomista ei koskaan tule. Se on aina huomenna, ja sen takia on hyvä sanoa että huomenna.

Huomenna minä aloitan. Ja nyt en puhu ainaisesta huomisesta, vaan maanantaista 03.09.2012. Kello 0500, kun herään minä aloitan. Vähän tässä on otettu etumatkaa, mutta huomenna!

Kaupassa välivuottaan pitävä itsensä kanssa monia vuosia taistellut tyttö alkaa nyt liikkua kunnon takia eikä laihtumisen takia. Vähän tullut salilla käymiseen ihastusta, ja juokseminen löydetty uudestaan monen vuoden jälkeen.

Vaihtelevasti oon harrastanut liikuntaa viimeisen kuuden vuoden aikana: yleisurheilua, jalkapalloa, lenkkeilyä, ryhmäliikuntaa, kotijumppaa... Mutta aina kaverina on ollut herkut. Oon jauhopeukalo - vihkoni tursuaa erilaisia kakkureseptejä. Ja tunnen lähikaupan karkkihyllyn ulkoa. Ja jokaisen karkin jokaisesta pussista. Addikti melkein siis. Unelmana tuntea itsensä ihan ulkopuoliseksi karkkihyllyn edustalla.

ps. "huomenna" esiintyy tekstissä 13 kertaa. Epäonnea? En usko.